Mariannen vatsa kasvoi kasvamistaan ja liikuskelu alkoi käydä hankalaksi.


Marianne oli hyvin kiintynyt Anthonyyn ja halailikin tätä miltei koko ajan ja leikitti.


Vihdoinkin pojat alkoivat oppia jotain ja Jerry olikin iloinen, kun yksi poika osasi kertoa, kun on hätä.


Pian alkoikin Mariannen synnytys. Se oli edellistä tuskaisampi ja hänestä tuntuikin, että sieltä saattaisi pullahtaa kolmoset!


-Miksi vauvat eivät voi vain ilmestyä syliin, kun aika on tullut!? Marianne tuskaili ja puristi vatsaansa.


-Kohtuni repeääääää!


-Onko aika jo nyt? Jerry ihmetteli hölmistyneenä.


-Mitä minä voisin muka tehdä? Jerry tuskaili avuttomana.


Pieni POIKA sai nimekseen Andrew.


-Ota sinä pienokainen vastaan. En voi vielä hyvin. Marianne sanoi ja laski vauvan Jerryn käsivarsille.


Kyllä! Toinen POIKA!!!


Enkelipoika sai nimekseen Austin? (tai Andrew, en muista nimiä täysin)


-Voi että sinä olet suloinen, Jerry leperteli ja tunki tuttipullon pojan suuhun.


Marianne huusi Jerryä apuun vaippojen vaihdossa, mutta Jerryllä oli suunnitelma. Hän juoksi autoonsa ja ajoi töihin etuajassa.


Hänet kuitenkin lähetettiin kotiin. Huhuu, vaippojen vaihto kutsuu.


Lastenhuoneessa oli kova melu, kun Anthony päätti kasvaa lapseksi ja helpottaa vanhempiensa elämää.



Kasvonpiirteet eivät tosin olleet sitä parasta luokkaa.
Luonne on muuten tälläinen:
oinas: 5-6-5-4-5


Myös Adam kasvoi.



Hän sai kuitenkin upeat kasvonpiirteet.(pahoittelen nimien sekaisuutta, mutta muistin vasta nyt, että tämä ei ole Anthony vaan Adam) Luonne:
oinas: 5-9-5-4-5


-Kuule, mitä jos me... Marianne sanoi ja katsoi Jerryä pilke silmäkulmassa.


Eihän se muuhun voinutkaan johtaa...


Adam rakastui heti maalamiseen ja maalasikin heti \\\"kauniita\\\" maalauksia, joista saatiin \\\"huimasti\\\" rahaa.


24$ tervetuloa uuteen kotiinne.


Adam asteli jännittyneenä linja-autoon, sillä tämä oli hänen ensimmäinen koulupäivänsä.


Myös Anthony nousi linkkuun, mutta oli huomattavasti vähemmän jännittynyt.


Voi Adam. Ei haittaa vaikka et saanutkaan kymppiä. 7,5 riittää enemmän kuin mainiosti.


Pian oli kuitenkin kaksospoikien synttärit.


Marianne puhalsi ylpeänä kynttilät ja toivoi, että kasvaisi kauniiksi aikuiseksi. (Marianne ei vieläkään ollut aivan kunnossa, joka ilmeni yleensä varsinkin syntymäpäiväaikaan.)


-Komea Austin! Vai oletko sittenkin Andrew? Marianne pähkäili ja toivoi ettei saisi enää kaksosia niin olisi helpompi muistaa kuka on kuka.


Varmaankin Austin Newton:
oinas: 5-9-5-4-6


-No niin. Kasvapa sinä välissä niin äiti jää nuoreksi, Marianne sanoi valmiina heittämään pojan ilmaan. (tuo on jo lasten rääkkäystä)


-Kuka on komein poika koko Austiniassa? Marianne kysyi pieneltä vaippahousulta. Minun veikkaukseni on Adam. XD


-Katsos Austin, tuttipullo sanotaan tut-ti plus pul-lo, Jerry selitti.
-Tutti plut pullo, Austin toisti.
Hienoa, enää ässä uupuu.


Andrew oli vaikea tapaus. Ei halunnut oppia sitten mitään.
Hänen luonteensa on muuten tällainen:
oinas: 5-6-5-4-5


-Eli isä, onko 5+5 nyt aivan varmasti 11? Adam kysyi katsoen isäänsä.
-Totta kai se on! Jerry vakuutti ja jatkoi: -Kai minä tiedän nämä asiat paremmin kuin sinä.
-Tietenkin, Adam vastasi ja kirjoitti:
5+5=10. "Isän pitäisi mennä uudestaan kouluun." Hän ajatteli.


Tässä on Newtonien uusi talo. Taloesittelyä en tee kuin vasta sitten jos joku sitä pyytää, mutta olen kyllä tälläkin viikolla aika kiireinen kokeiden takia.


Austin piti vihreästä maidosta, mutta...


...Andrew halusi vain soittaa kellopeliä.


-Wuu-huu! Jerry iloitsi vaikka ei saanut edes ylennystä.


-Nääh, ei tätä viitsi äidille näyttää. Adam totesi. -Ehkä isälle.


-Hei hei rva linkunkuljettaja! Anthony sanoi ja heilautti kättään hyvästiksi.


-Ää, miksi ope ei tykännyt rupisammakosta, jonka pyydystin hänelle varta vasten? Anthony mietti. Siinäpä vasta loistava idea itsellenikin. Annankin opelleni synttärilahjaksi sammakon!


Anthony tuijotti päivät pitkät televisiota ja hymyili niin paljon, että piti käydä lääkärissä jumittuneiden leukalihasten takia.


Adam perusti enemmän nukkumiseen.


Tullut kaiketi isäänsä.


Kumpi saa juoda pilaantuneesta tuttipullosta sen vihreää maitoa.
 Se joka odotti rauhallisesti isäänsä, vai poika joka kirkui niin kovaa, että Barcelanoksessakin kuultin se.


Hyvä Jerry! Hän sai 500$ uuden tähden löytämisestä.


Adamille oli tärkeää viettää aikaa isänsä kanssa, ja mikäs sen parempi aika kuin keskiyöllä, kun pitäisi tehdä läksyjä.


Autatko minua tekemään läksyt iskä? Adam kysyi toiveikkaana.
-Selvä, jos tällä kertaa kuuntelet neuvoja.


-Paljonko 4 kertaa 3? Adam kysyi.
-Se on 12. Jerry vastasi tietävästi.
-Okei isukki, Adam sanoi ja merkkasi vastauksen ruutuun. "Onkohan äiskä saanut iskän opettelemaan matikkaa? " Adam ihmetteli, kun hänen isänsä tiesikin pian kaikki vastaukset kysymyksiin.


Marianne oli alkanut kokata perheelle muutakin kuin juustoleipää, (ja lihavoileipää, jota hihkutin niin kovasti juustoleiväksi tässä eräässä osassa) nimittäin keittiömestarin salaattia, joka täytti kuin täyttikin vatsat niukin naukin.


Adamista oli kehittynyt jo hyvä maalari, joten päättikin ryhtyä isona maalariksi, mutta Marianne rikkoi pojan unelmat sanoessaan, että poika ei elä vain maalauksillaan. Adam oli syvästi loukkaantunut, kun äiti ei arvostanut hänen haaveitaan.


Pysy paikalla pikki vintiö! Jerry raivosi, kun yritti samalla painaa poikaa lattiaan kiinni.


-Jos liikut, et saa enää juoda pilaantunutta maitoa. Jerry uhkasi ja Adam alkoikin heti juomaan "pahaa" maitoa.


"Teen kaikkeni puolestasi." Austin ajatteli, kun joi pettyneenä tuoretta maitoa.


-Kuule Marianne, Jerry aloitti.


-Mitä nyt kultaseni? Marianne kysyi vaikka luuli tietävänsä vastauksen.


-Koska pojat ovat jo aika isoja, niin me voisimme... Jerry sanoi ja Marianne oli tyytyväinen itseensä, kun oli tiennyt jo mitä oli tulossa tapahtumaan.


Joten, tähän päädyttiin, lasta hankkimaan.


Andrew meinasi joskus kyllästyä kehdossa istumiseen ja olikin vakavasti harkinnut lattialla nukkumista, jotta hän pääsisi aamuisin nopeasti leikkimään.


Austin rakastui musiikkiin ja piti veljensä hereillä siten.


-Enkös olekkin söpö? Adam kysyi äidiltään, joka käveli ohi.


-Entäs minä sitten? Anthony sanoi heti Adamin perään.


-En nyt oikein kerkeä miettiä sitä. Minulla on parempaakin tekemistä, kuten työntää käteni vatsani läpi.


Huomasin vasta nyt kuinka siisti puku Jerryllä on työasuna.



Marianne ei tehnyt melkein mitään muuta kuin söi ja söi syömistään, kunnes pamahti pulleaksi.


Adam hyppeli iloisena kouluun, koska oli saanut tehtyä kirjaesitelmän ennen Anthonya.


Hei hei pojat!


Marianne pääti hakea postin vihdoinkin.


Auts, tuon täytyi sattua!


Marianne päätti vaihtaa tyyliään hieman erilaiseksi, koska kyllästyi(n) vanhoihin hiuksiinsa.


Pelästyin ensin, kun näin tämän auton, mutta muistin sitten, että Marianne on lainvalvontauralla.


-Miksi kuski vaihtui? Anthony kysyi.
-Siksi, koska entinen kuski teki valituksia pojasta, joka kyseli häneltä turhia joka päivä.


Anthonya hieman harmitti, koska tiesi tuon erään pojan tarkoittavan häntä, mutta mieltä kohensi huimasti kympin todistus.


Adamille päivä oli ollut täydellinen, koska hän oli saanut 200$ koulultaan ja nyt vielä kympin todistuksen kouraan.


Mariannen työpäivä oli ollut rankka, joten hän lysähti väsyneenä lattialle ja löi päänsä.


-Uuh, mitä tapahtui? Marianne ihmetteli noustessaan ylös.


-No voihan nenä, pitää vielä laittaa pyykit! Marianne voihkaisi tuskallisena ja lähti kohti kylpyhuonetta. "Voi ei! Äiti on hullu, eihän meillä ikinä pestä pyykkiä, koska ei ole pyykkikonetta!" Adam voihki.


-No niin, nyt nukkumaan, Jerry sanoi ja laski Andrewta kehtoon.


-Ei halua! Andrew huusi, mutta Jerry suuteli poikaa otsaan ja sanoi:
-Jos menet nukkumaan, lupaan, että pääset aikaisemmin kehdosta.
-Sopimus tehty! Andrew hihkaisi ja painoi päänsä tyynyyn.


"Hmp, miksi iskä suosii Andrewta? Mähän oon komeempi ku Andruu." Austin ajatteli kiukkuissaan.


Marianne käveli tarmonaattoria kohti.


Hän käänsi vivun alas ja lähti oudon kyhäelmän keskustaa kohti.


Hän laittoi varpaansa ensin veteen ja totesi: -Vesi on lämmintä, joten tuskin ainakaan kuolen kylmyyteen, mutta en ole aivan varma tuosta sähkön ja veden yhdistelmästä.


-Oi että tekee hyvää! Marianne kiljahti, kun hänen tarpeensa lähtivät huimaan nousuun.


-Kuka haluaa, että vaipat vaihdetaan? Jerry sanoi ja nappasi Austinin hoitopöydälle.


-Minä en halua olla viimeinen sängyssä! Austin valitti ja Jerry lupasi:
-Seuraavalla kerralla nostetaan kummatkin yhtä aikaa.
-Jep, toi oli hyvä iskä! Austin vastasi pirullinen hymy kasvoillaan.


Marianne lähti stadiin ostamaan pojilleen lisää vaatteita ja tietenkin katsomaan josko hän näkisi komeita miehiä kadulla ja kaupassa.


Hän saapui kantapaikkaansa, puotiparatiisiin.


Tämä nainen kummitteli aina täällä paikassa. Marianne pelkäsi, että nainen seurasi häntä, koska Jerry oli valinnut hänet eikä tuota naista.


-Nainen on kummitus! Marianne huusi ja juoksi kaupan sisälle kiljuen niin kovaa, että varmasti kaikki ihmiset kuulivat sen koko maailmankaikkeudessa. Ikävä kyllä olen eri mieltä kuin Marianne, koska itsehän hän työnteli käsiään vasta vatsansa läpi ja upotti molemmat jalkansa kahvipöytään.


-Onpa kauniita pulloja, Marianne ihasteli lumoutuneena.
-Ne ovat hajuvesipulloja, ettäs tiedät! Kaupan"täti" murahti.


Mutta sulki suunsa heti, kun näki, että tällä kertaa Mariannella oli jotain ostettavaakin.


Marianne lähti tyytyväisenä uusi puku päällä kotiinsa esittelemään ostoksiaan.


Anthony oli mieltynyt vessaan eikä enää tullut sieltä ulos, paitsi nukkumaan ja syömään, ja katsomaan televisiota ja lukemaan kirjaa...


Adam piti koipensa kirjaimellisesti maassa tehdessään läksyjään. Enpä ole kenenkään nähnyt tekevän noin helposti lootusasentoa, vai johtuikohan se läksyjä tehdessä ollut ilme sittenkään tehtävistä?


Marianne oli ostanut kauniin mekon ja tekikin yhden kierroksen koko talon läpi.
-Äiti, ulos vessasta! Vähän yksityisyyttä! Olivat pojat huutaneet kumpikin omasta vessastaan, kun Marianne oli astellut esittelemään mekkoaan.


Ääh, taasko noilla on jotain puuhaa makkarissa?


Niinpä niin. Entäs se uusi mekko Marianneseni?


-Iskä tuu auttaan läksyissä!
-Joo, tullaan! Jerry huusi ja hyppäsi sängystä Mariannen kanssa.


-Yyh, toi tuoli on erityisen ruma! Anty valitti osoitti tuolia(sohvaa) inhoavasti.
By the way, Anty jäi oikeasti jumiin tuonne. Vaarallinen nurkkaus.


Austin oli nukahtanut vanhempiensa huoneeseen ja tehnyt seinään mukavan kolon päällään. Paikka olikin tullut jo Austinin vakinukkumapaikaksi.


"Voi ei, korjaajat maksavat maltaita." Jerry surkutteli.
Mutta Jerry, aivokirurgit vielä enemmän.


Mariannella ei nähtävästi pyöri nykyään mikään muu mielessä. Adam oli kuitenkin hyvin luova ihminen ja tekikin monen sadan arvoisia töitä.


Välillä luovimmankin ihmisen on syötävä.


Onpa muuten kevyitä räiskäleita. What do u think?


"Mies ei muuta teekkään kuin kuntoilee nykyään." Marianne tuhahti ajatuksissaan. En ole aivan samaa mieltä kanssasi Marianne, sillä kylläpä te oltte viettäneet paljon aikaa makkarin puolella.
-Hmp, tämä asia ei koske sinua!
-Mikä asia? Adam kysyi äidiltään.
-Ei mikään. Selvittelen tässä vain jääräpäiselle kirjoittajallemme, että isäsi kuntoilee nykyään koko ajan.
-Minusta te olette viettäneet paljon aikaa makkarissa. Oletteko väsyneitä? Adam kysyi.
-Hmp, omakin lapsi kääntyy itseään vastaan! Marianne tuhahti ja jatkoi ruokailuaan.


-Muuten Adam, olet perinnyt todella hyvät geenit, joten sinusta voisi tulla perijä, Marianne vihjaili.


-Mutta äiti, eikö meille enää synny sisaria? Adam kysyi pettyneenä.
-Saattaa syntyä, mutta sinulla on niin hyvät geenit, Marianne selvensi.


-Miksei Anty kelpaisi perijäksi? Adam kysyi.
-No, hänellä ei ole niin hyviä piirteitä, joten minusta olet perijä.


-Kiitos, mutta ei kiitos. En halua, että vain sinä päätät asiasta. Isä perustu sukumme ja hän saa täten päättää kenestä tulee perijä, Adam sanoi torjuvasti.


"Oho, onpahan siinäkin lapsi, kun hylkää perijän paikan." Marianne ajatteli samalla, kun hänen silmänsä pullistuivat monta senttiä. Ei tainnut älytä, että Adam ei hylännyt kokonaan paikkaa, vaan halusi antaa toisillekin mahdollisuuden.


Hyvä Adam! Pääsit johonkin kerhoon!


-Ook sä kuullu tuoreimpii uutisii kummituksist? Anty kysyi.
-Joo, ne on pelottavi, valkosia ja syö hujauksessa tai säikäyttää hengiltä! Adam pelotteli.


-Ne kulkee aina keskiyöllä metsässä ja valitsee uhrinsa, Adam sanoi ja Anty alkoi täristä.
-Mutta hei! Nää puhut nyt aivan selvästi vampyyreista etkä haamuista tai aaveista! Anty tokaisi ja oli pettynyt veljeensä huonosta kummitusjuorusta.




En voinut olla laittamatta Antyn upeita kuvia.


Adam ei enää osannut kävellä, mutta juosta osasi. Joka paikkaan piti juosta. Ihme jos kerran päivässä käveli.


-Ooh, saan pienen sinappikäärön! Marianne hihkui ilosta vatsan pompahtaessa.


Adamilla oli kiire jonnekin.


Koulubussiinpa tietenkin. Eihän tämä poika kuin vain kymppejä tuonut kotiin.


Marianne oli innostunut leikkimään Austinin kanssa.


-Hi-hii, äiti hattu! Austin iloitsi kikattaen kippurassa.
-En minä sentään vielä hatulta näytä, poika! Marianne tokaisi. "Vai näytänkö!?"


Onneksi joku suostui vihdoinkin Mariannenkin frendiksi, koska tällä simillä ei ole turhan paljoa ystäviä tukemassa.


Marianne laittoi pojat yksitellen nukkumaan, koska pian olisi tärkeä päivä heille.


-Ooh, ovatko tähdet noin kauniita? Ja kirkkaita? Marianne ihmetteli katsellessaan suoraan läpi seinän. Todella suurella todennäköisyydellä Marianne näkee edes tähdet ja vielä vähemmällä todennäköisyydellä kuinka kirkkaita ne ovat.


Austinin ja Andrewn synttärit saapuivat ja perhe kokoontui iloisena kakkujen luokse.


Austin halusi kasvaa vasta Andrewn jälkeen, koska halusi olla nuorempi kuin veljensä.


-Puhalla jo ne kynttilät! Marianne sanoi kärsimättömästi. Ensimmäiset suynttärit joissa Marianne ei luule, että hänellä on synttärit.


Austin oli jo valmiina lapsuuden hyppyyn.


Andrew oli myös valmis.


Hoooooplaaaaa!!!


Andrew kasvoi lapseksi.


Hän hypähtikin heti kasvettuaan sohvalle lukemaan kirjaa.


Marianne ja Jerry olivat kakusta täysin eri mieltä. Mariannesta kakku oli täydellistä, vaikka siinä oli liian vähän sokeria. Jerrystä kakussa oli liikaa sokeria ja, että se oltiin pilattu vanhoilla marjoilla.
Miten nämä kaksi menivät naimisiin?


Ennen.


Jälkeen. :D


Andrewsta hänen kampauksensa oli naurettava. Hän olikin ratketa naurusta kahtia.


Austin ei tehnyt mitään hiuksilleen tai muutenkaan ulkonäölleen, sillä oli kiintynyt hiuksiinsa.


Hän menikin heti maalaamaan tauluaan valmiiksi.


Andrewkin innostui ideasta ja liittyi Austinin seuraan.


Marianne valvoi tarkkaavaisesti, kun Anty teki läksyjään, sillä Antylla oli huono tapa jättää läksynsä Adamille.

Montako lasta Marianne saa, vai saako yhtään? Pääseekö Anty huonosta tavastaan?
Se selviää teille....
kun luette seuraavan osan.