Marianne oli iloinen raskaudestaan ja käyttikin aikansa siivoamiseen. Nimeäkin oltiin jo mietitty.


Adam oli "hieman" parempi maalari kuin Austin.


-Syöpä nyt äidin tekemää herkkua, Marianne sanoi ojentaessaan lautasen Antylle.


Pojalla on pakkomielle tulla poseeraamaan, kun yrittää ottaa kuvaa aivan jostain muusta.


-Auh, vatsaani sattuu.


-Anty, hae isäsi! Marianne sanoi pidellessään suutaan, jotta oksennus ei pääsisi suusta ulos.


-Ei sen vauvan vielä pidä syntyä! Marianne huusi vatsaansa pidellen.


Pian Marianne ei tuntenut enää mitään.


-Lapseni! Se-se on poissa! Marianne sanoi niin kovaa kuin pystyi, vaikka vain hädin tuskin pystyi päästämään ääntä suustaan.


-En voi uskoa tätä. Minä rakastin sitä. Jumala, miksi minut jätit? Marianne itki käsiään vasten. Hän oli saanut keskenmenon puolessa välissä raskautta.


Marianne katsoi vain kauan tyhjyyteen, kunnes kuuli Jerry tulevan häntä kohti.


-Voi kulta, tule syliini niin lohdutan sinua, Jerry sanoi, mutta sai odottamatonta palautetta.
-Pidä näppisi irti minusta! Marianne kiljui ja tärkkäsi Jerryä kauemmas itsestään.


-Sinä tiesit, että minun ei olisi pitänyt hoitaa koko taloa yksin! Rasitin itseäni niin paljon, että sain keskenme... Marianne sanoi, kunnes purskahti itkuun ja katosi makuuhuoneeseen.


"Miksi Jumala on näin ankara minua ja perhettäni kohtaan? Miksi menin naimisiin miehen kanssa, jonka suvussa on kaksosgeeni?" Marianne mietti, kun istui sängylleen.


"Minun on yritettävä saada unen päästä kiinni, vaikka tiedän sen olevan mahdotonta."


"Voi kulta, toivottavasti et ole kauaa masentunut. Lapset tarvitsevat sinua. Minä tarvitsen sinua..."


-Äiti, kamalaa, että pikkusisaremme kuoli. Lohduta minua, Adam sanoi ja yritti halata äitiään, mutta tämä esti sen.


Sitten Marianne ymmärsi, että Adam ei ollut tapahtuneeseen mitenkään syyllinen, joten hän otti Adamin pitkään halaukseen.


Marianne alkoi pitkän ajan jälkeen vihdoin antaa Jerryn osoittaa rakkauttaan Mariannea kohtaan.


-Rakastan sinua enemmän kuin kukaan rakastaa ketään koko avaruudessa, Jerry sanoi lähettäen lentosuukon Mariannelle.


-Olen huolissani rahoistamme Jerry. Talon rakennus vei melkein kaikki säästömme, Marianne voivotteli.


-Älä huoli, minä hoidan asian. Mutta minulla on sinulle yllätys, Jerry sanoi vetäen Mariannen lähelle itseään.


Jerryllä ei ole mitenkään kauheasti mielikuvitusta.


-Hyvä Jumala. Jos saan lapsen, anna hänen olla terve ja saada hyvä elämä. Ja anna minulle voimaa! Aamen. Näin Marianne rukoili joka ilta.


Marianne oli päättänyt polttaa  keskenmenneen raskauden tuomat kilot pois kuntopyörän avulla.


Hänelle jäi aikaa nyt myös enemmän siivoamiseen.


Hän kuitenkin joskus purskahti katkeraan itkuun. Tällä kertaa roskapöntön vieressä.


-Vou, onpa sulla ruma nenä, Anty kommentoi.
-Voi kiitos, samoin, tyttö vastasi loukkaantuneena.



Amatius Simola pelottaa minua. Se osoittelee koko ajan ohi kulkevia lapsia tuolla tavalla.


-Mitäs pitäisit, jos hankittaisiin lasten lisäksi uusia leluja? Jerry ehdotti.
-Hyvä ajatus... Mutta ensin..


Adam maalasi yötä päivää. Hän olikin yksi perheen elättäjistä.


-Isi ja äiti. Mä haluun norsun, koska ne ei varmaan älyä, että läksykirjat ei oo ruohoa.


-Mitä!? Yritätkö tukehduttaa isäpolosi!? Jerry huusi ja hänen leukansa lohsahti auki.


-Äiti? Anty kysyi toiveikkaana.
-Enpä tiedä. Katsotaan nyt.


Andrew oli innostunut maalaamaan kuvia, joista ei kuitenkaan saanut yhtä paljon rahaa kuin Adam.


Hyvä Adam! Sait luovuuden huippuunsa!


Marianne halusi rentouttavan kylvyn, rankan kokemuksen jälkeen.


Sillä aikaa Andrew pääsi taidekerhoon.


Nurkkaus on valinnut seuraavaan kohteensa. Move on onneksi käytössä, muuten jäisivät simit tuonne valittamaan sohvasta.


Kylvyn jälkeen Marianne sai tietää iloisen uutisen: hän oli raskaana.


Öö.. Miten se nyt toisen kerran pompahti heti perään.


-Apua! Sehän ei voi syntyä vielä! Marianne kiljui.
(onko tämä joku bugi, kun heti kun vatta pomppaa ekan kerran niin sitten toisen ja synnyttys käynnistyy, kiva bugi jos on sellainen )